Arki hallussa.
Työterveyspsykologi Miia Rautiainen muistuttaa, että stressin sietämisessä on kyse lopulta siitä, kuinka hyvin tunnemme hallitsevamme omaa arkeamme.
Mistä tiedän, että voin hyvin?
- Tyytyväisyys elämään ja työhön: vaikka asiat eivät olisikaan täydellisesti, on silti pääsääntöisesti hyvä olla.
- Aktiivisuus: jaksaa tehdä muutakin kuin sen, mikä on pakko.
- Myönteinen perusasenne: suhtautuminen asioihin avoimesti ja kiinnostuneesti.
- Kyky sietää kohtuullisessa määrin epämukavuutta ja vastoinkäymisiä.
- Hallinnantunne.
- Oman itsen hyväksyminen puutteineen ja vahvuuksineen, kyky antaa itselle anteeksi.
Apua, pitäisi tehdä vielä tämä ja nopeasti, mutta kun minulla on kaikki nämä muutkin hommat. Hengitys kiihtyy, pulssi nousee. Keskityt ja työ onkin tehty. Huh.
– Stressi ei ole pahasta, Lääkärikeskus-yhtymän työterveyspsykologi Miia Rautiainen sanoo.
Kun kohtaamme jotakin, jonka ratkaisemista pidämme sillä hetkellä mahdottomana, aivojen kuorikerros analysoi tilanteen ja hypotalamus reagoi tunteella. Elimistömme alkaa erittää stressihormoneja eli adrenaliinia, noradrenaliinia ja kortisolia. Keskitymme paremmin ja oivallamme nopeammin.
Kun tilanne on ohi, elimistömme kortisolitaso alkaa laskea. Jos palautuminen sujuu hyvin, olemme taas valmiina, kun seuraava stressitilanne tulee.
Mutta aina elimistö ei palaudu.
Silloin kortisolitaso jää vähän koholle. Ja kun seuraava stressitilanne tulee, reagoiminen onkin aavistuksen hitaampaa. Tuntuu, että emme hallitse enää tilannetta, vaan tilanne vie meitä, koska kortisoli vaikeuttaa juuri asioiden hallintaa.
– Silloin on vaarana, että virta ja vireys, joita hyvä stressi tuo, alkavat muuttua hermostuneisuudeksi ja kyvyttömyydeksi keskittyä.
Oireet voivat tulla nopeasti.
On vaikeampaa laittaa työtehtäviä tärkeysjärjestykseen, muisti pätkii, merkitysten hahmottaminen tökkii, uusien ratkaisujen keksiminen vie aikaa, väsyttää.
– Ja jossakin vaiheessa myös tunteiden sääteleminen ja tulkitseminen vaikeutuvat. Se alkaa näkyä jo ulospäin. Kun toinen vaikkapa katsoo sinua kahvilassa, ajattelet heti, että mitä tuokin tuijottaa, Rautiainen havainnollistaa.
Silloin kannattaa viimeistään miettiä, miksi minusta tuntuu tältä.
– Työssä jaksaminen on sidoksissa myös siihen, miten hyvin tunnemme voivamme hallita elämäämme.
On tärkeää miettiä, mikä auttaa minua irrottautumaan töistä ja palautumaan ja mikä sen estää.
Pysähtyminen on myös työnantajan etu, sillä ylisitoutunut puurtaja ei ole ihannetyöntekijä. Paras sijoitus on motivoitunut työntekijä, joka on tyytyväinen elämäänsä, mutta osaa sanoa myös ei. Hän hallitsee työnsä, mutta ei anna työn hallita häntä, Rautiainen muistuttaa.
Itselleen kannattaa silti olla armollinen:
– Elämäänsä ei voi muuttaa päivässä. Mutta jotakin voi muuttaa jo tänään.
Jos stressi ja voimattomuus jatkuvat viikosta toiseen, kannattaa ottaa yhteyttä oman työterveydenhuollon työhyvinvointiasiantuntijaan eli työterveyslääkäriin, työterveyshoitajaan tai työterveyspsykologiin.
Pahimmillaan stressi, josta ei palaudu kunnolla, voi muuttua vakavaksi uupumukseksi.
– Ne, jotka ovat vakavan uupumuksen kokeneet, ovat sanoneet, että tätä ei toivoisi pahimmalle vihamiehelleenkään.
Uupumus on vakava sairaus, jota ei enää siinä vaiheessa ratkaista lisäämällä liikuntaa.
This article, which was based on a lecture, was published in the Länsiväylä News, Sunday September 20th, 2009
No comments:
Post a Comment